Suru on kunniavieras

Jenni Vartiaisen kappale, Suru on kunniavieras, on soinut päässäni taukoamatta kuluneiden vuorokausien aikana. Se on yksi Vartiaisen kauneimmista kappaleista omalla surullisella tavallaan ja tuo itselleni voimaa surun käsittelyyn.

"Itkuja varten on ihmisen silmät,

vierikää kyyneleet.

Tuleehan tuolta se toinen päivä,

kun on kepeät askeleet."

Suru on itselleni tunteista voimakkain ja pysäyttävin. Se vie minut mukanaan täysin.

Pääsiäislomani alkoi ilon sijaan surulla. Sillä kaikista surullisimmalla uutisella - liian nuori on nukkunut pois. Surun keskellä koitan ajatella, että ehkä näin oli parempi, mutta silti toivon, että kaikilla olisi se toinenkin mahdollisuus. Vaikka tilanne oli vakava niin silti toivoin loppuun asti tilanteen paranevan.

Jaksankin aina toivoa ihmettä, sitä että kaikki kuitenkin kääntyisi parhain päin. En tiedä, että onko toivo hyvästä vai pahasta, mutta kaiken sen toivomisen jälkeen pudotus todellisuuteen tuntuu entistä raskaammalta.

Toisaalta pidän surua myös voimavarana. Tämän surun keskellä on silmäni taas konkreettisemmin avautuneet sille, että aikamme täällä on rajallista. Ja siksi aionkin jatkossa tarttua rohkeammin uusiin haasteisiin ja toimia juuri niin, mikä tekee minut onnelliseksi. Koska koskaan ei tiedä, että mitä huominen tuo tullessaan.

Vaikka tämä aihe ei istu blogini kepeään ilmapiiriin yhtään, niin koin, että muutaman päivän hiljaisuuden jälkeen en voi jatkaa asukuvien ja kevään muodin parissa ennen kuin olen kirjoittanut näitä ajatuksiani ylös.

Kirjoittaminen on ollut itselleni aina voimavara ja sitä se on nytkin. Kun asiat saa kirjoittaa ylös vähentää se puristavaa tunnetta omasta rinnasta ja antaa tilaa hengittää helpommin.

Kolmas päivä suru-uutisen jälkeen näyttää jo valoisammalta. En ole enää niin voimakkaasti niissä omissa maailmoissani ja haluan murehtimisen sijaan nauttia tästä pääsiäisestä edes vähän.

Eihän sille surulle mitään on off katkaisijaa ole, mutta ajatuksia voi siirtää kohti iloisempia asioita ja niitä kepeitäkin ajatuksia tarvitaan. Eiköhän viimeistään huomenna blogikin palaudu entiselleen, koska juuri sitä kepeyttä kaipaan nyt ajatuksiini.

Elämämme kuitenkin on tässä ja nyt - sitä ei saa surunkaan keskellä unohtaa. 

Nauttikaa pääsiäisestä ja muistakaa rakastaa itseänne ja läheisiänne! ♥

SEURAA BLOGIANI: BLOGLOVIN | FACEBOOK | INSTAGRAM