Ikävää on niin kovin monenlaista. Itse tunnustaudun ihmiseksi, jolla on helposti ikävä vähän kaikkea - pieniä ja isojakin asioita.
Kun eilen saavuin pitkän työpäivän jälkeen Helsingistä Saloon oli mittarissa -9, auto ihan pirun jäässä ja lounaankin ehdin syömään vasta illalla bussissa, niin ei paljon naurattanut niitä ikkunoita skrapata. Olisi tehnyt mieli itkeä, niin isossa määrin sitä hiton skrapaamista inhoan. Ja kun ilma oli jotenkin oikein tiivistynyt niin eihän sitä jäätä meinannut millään edes saada irti. Yksi iso syy voi toki olla myös se, että oon ehkä maailman paskin skrapaaja, mutta kyllä mä nyt syytän ihan vaan tätä säätä.
Niin ja eihän se pelkkä skrapaaminen tietenkään eiliselle riittänyt, vaan säikähdin ihan kunnolla kun tuulilasista kuului kesken matkaa poks ja kesällä tulleesta kiven iskusta lähti aivan uusi ja valtava halkeama tuulilasin poikki. Kiva kiitti moi, se säikähdys ja ärsytys oikein kruunasi iloni tästä pakkasesta.
Olen kova valittamaan säästä, tiedän sen, hirveästi en sitten muuten mistään valitakaan. En vaan ole koskaan tykännyt valottomista päivistä tai paukkuvasta pakkasesta. En edes lapsena tykännyt mennä ulos kun oli kylmä.
Jo se miinus yhdeksän on mulle ihan liikaa. Pakkanen oikeasti imee musta ihan kaiken energian, enkä saa aikaiseksi mitään. Teen kulutus on näinä parina pakkaspäivänä kasvanut huimasti. En enää edes tiedä, että monettako kupillista teetä tässä juuri juon.
Sitten tein vielä sen virheen, että kurkkasin kännystä säätä ja noi pakkaslukemat oli ihan tosi kivat tulevillekin päiville. Siksi julistankin nyt ISON IKÄVÄN kesää kohtaan.
Olen koko illan selannut kesän lomakuvia ja ikävöinyt kaikkea mahdollista kesään liittyvää. Lämmön ja valon lisäksi on ikävä kohdistunut isosti myös mojitoon ja kiireettömään aikaan ystävien kanssa sen äärellä.
Mutta hei, onneksi on yksi syy, joka jaksaa näin pakkasellakin piristää - meinaan takit. Ja ihan sen vuoksi tein tänään ekan takki bongaukseni alesta. Kiinnostaisiko nähdä, että millainen turre lähti matkaan mukaan?
SEURAA BLOGIANI: BLOGLOVIN | FACEBOOK | INSTAGRAM
Kun eilen saavuin pitkän työpäivän jälkeen Helsingistä Saloon oli mittarissa -9, auto ihan pirun jäässä ja lounaankin ehdin syömään vasta illalla bussissa, niin ei paljon naurattanut niitä ikkunoita skrapata. Olisi tehnyt mieli itkeä, niin isossa määrin sitä hiton skrapaamista inhoan. Ja kun ilma oli jotenkin oikein tiivistynyt niin eihän sitä jäätä meinannut millään edes saada irti. Yksi iso syy voi toki olla myös se, että oon ehkä maailman paskin skrapaaja, mutta kyllä mä nyt syytän ihan vaan tätä säätä.
Niin ja eihän se pelkkä skrapaaminen tietenkään eiliselle riittänyt, vaan säikähdin ihan kunnolla kun tuulilasista kuului kesken matkaa poks ja kesällä tulleesta kiven iskusta lähti aivan uusi ja valtava halkeama tuulilasin poikki. Kiva kiitti moi, se säikähdys ja ärsytys oikein kruunasi iloni tästä pakkasesta.
Olen kova valittamaan säästä, tiedän sen, hirveästi en sitten muuten mistään valitakaan. En vaan ole koskaan tykännyt valottomista päivistä tai paukkuvasta pakkasesta. En edes lapsena tykännyt mennä ulos kun oli kylmä.
Jo se miinus yhdeksän on mulle ihan liikaa. Pakkanen oikeasti imee musta ihan kaiken energian, enkä saa aikaiseksi mitään. Teen kulutus on näinä parina pakkaspäivänä kasvanut huimasti. En enää edes tiedä, että monettako kupillista teetä tässä juuri juon.
Sitten tein vielä sen virheen, että kurkkasin kännystä säätä ja noi pakkaslukemat oli ihan tosi kivat tulevillekin päiville. Siksi julistankin nyt ISON IKÄVÄN kesää kohtaan.
Olen koko illan selannut kesän lomakuvia ja ikävöinyt kaikkea mahdollista kesään liittyvää. Lämmön ja valon lisäksi on ikävä kohdistunut isosti myös mojitoon ja kiireettömään aikaan ystävien kanssa sen äärellä.
Mutta hei, onneksi on yksi syy, joka jaksaa näin pakkasellakin piristää - meinaan takit. Ja ihan sen vuoksi tein tänään ekan takki bongaukseni alesta. Kiinnostaisiko nähdä, että millainen turre lähti matkaan mukaan?
Nyt meen kyllä unille ja toivon näkeväni unta kesästä.
Kauniita unia kaikille! ♥
Pian se kesä sitten koittaa kuitenkin, onneksi :)
ReplyDeleteNo onneks ollaan tosiaan sitä kohden menossa! :)
ReplyDelete