Maanantaina vinkkasin, että tämä viikko olisi blogin puolella tarkoitus viettää muodin parissa, mutta eilen katsomani televisio-ohjelma pysäytti niin voimakkaasti, että mun oli ihan pakko kirjoittaa niistä tuntemuksista, joita tämä ohjelma itsessäni herätti.
Kaiken turhaakin turhemman hömpän lisäksi olen alkanut seuraamaan jotain todellistakin, nimittäin viime viikolla alkanutta Arman Pohjantähden alla -sarjaa.
Tämän viikon jakso riipaisi todella syvältä. Aiheena oli kodittomuus. Olen ison osan elämästäni elänyt sellaiset ruusuiset laput silmilläni, etten ole uskonut, että Suomessa joku voisi joutua elämään ilman kotia.
Toki nyt olen jo kauan elänyt siinä tietoisuuden tasolla, että tämäkin vaihtoehto on mahdollinen. Illan jakson katsominen nostikin paljon ajatuksia mieleeni.
Raha ratkaisee tässäkin asiassa, kuten elämässä niin monessa muussakin jutussa.
Tuntuu kamalalta ajatella, että kun asiat menevät tarpeeksi pitkälle niin ainut vaihtoehto on kadulle päätyminen. Arman haastatteli jaksossa miestä, Markoa, joka on alkoholin takia menettänyt työn, naisystävän ja kodin. Hän on elänyt kodittomana nelisen vuotta. Kun Arman kysyi, että mitkä hetket hänen arjessa on sellaisia mistä hän nauttii niin Marko totesi nauttivansa siitä, että on hengissä. Tässä kohtaa joku varmasti ajattelee, että alkoholin takia kadulle päätyminen on ihmisen oma valinta. Olen eri mieltä, koska alkoholismi on sairaus. Sairaudesta on aika vaikea parantua yksin kadulla.
Ajatus siitä että pitkän päivän jälkeen et voisikaan suunnata kotiin, koska ei ole kotia mihin mennä, on riipivä. Pelkkä ajatus tällaisesta vaihtoehdosta puristaa rintaani voimakkaasti. Miten Suomessa on mahdollista, että todella törkeitä tekoja tehneet rikolliset saavat kyllä katon päänsä päälle, mutta sitten on vaikkapa Marko, joka jatkaa päämäärätöntä kulkuaan kadulla. On öitä, jolloin ei ole muuta vaihtoehtoa kuin kävellä. Jokainen ihminen tarvitsee unta. Kodin lisäksi ihminen menettää myös mahdollisuuden nukkumiseen ilman pelkoa.
Arman vietti tämän kodittomuus jakson aikana yhden yön kadulla Markon kanssa ja kun aamu kuuden aikaan heidän tiensä erosivat niin en voinut olla itkemättä. En voinut olla ajattelematta, että silläkin hetkellä joku vaelteli pitkin katuja, koska ei ole kotia minne mennä. Ahdistaa. Miksi yhteiskunta ei voi auttaa näitä ihmisiä tarpeeksi?
Haluaisin toivoa, että illalla katsomani jakso ei olisi totta. Haluaisin uskoa, että Suomi pitää huolen omistaan, mutta tämä ohjema avasi silmäni ja näytti sen, että mitä kodittomuus tarkoittaa.
Toivon että kaikilla olisi koti, koska ilman kotia on ihmisen mahdotonta avata uutta ja puhdasta sivua siitä kirjasta, jota elämäksi kutsutaan.
Jos et ole ehtinyt tätä Armanin kodittomuudesta kertovaa jaksoa vielä katsomaan, niin suosittelen, että teet sen nyt. Jakson näkee Nelosen Ruutu.fi sivuston kautta ja suoraan juuri tähän jaksoon pääset tästä.
Postauksen kuvat ovat ohjelmasta napattuja printscreenejä.
Katsoin ton saman jakson ja oon samaa mieltä sun kanssa. Ihan järkyttävää, että toi on totta Suomessa. Toivon, että jakso herättäisi esim. päättäjiä noihin asioihin ja että asunnottomuudelle tehtäisiin jotain tulevaisuudessa.
ReplyDeleteValitettavasti suurinosa on sitä omaa syytä.. Markokin kertoi juoneensa monta parisuhdetta ja _asuntoa_ . Aina ei voi saada uutta mahdollisuutta. Alkoholismi on sairaus, mutta mitä se auttaa että saat asunnon ja päihteiden takia myös menetät sen? Kierre jatkuu..
ReplyDeleteJa ohjelmassa näkyvä 15 henkilön yösija ei ole helsingin ainut, saati pk seudun. Noille on paljon vaihtoehtoja ja apukeinoja, mutta kaikki ei ota sitä vastaan.
Osa taas odottaa saavansa asunnon vaan kun laittaa nettiin yhden hakemuksen kaupungille ja sitä sitten odotellaan 4 vuotta tekemättä itse mitään. Ja kyllä tiedän mistä puhun. Olen ravannut monet näytöt, laittanut sadat hakemukset, käynyt asumisneuvojalla, sosiaalityöntekijöiden juttusilla. OTIN AVUN vastaan, sain apua, sain asunnon. Itsekin pitää perse nostaa ja tehdä jotain omien asioiden eteen. Turhaan he yhteiskuntaa syyttää omista virheistä ja yhteiskunta tarjoaa sitä apua. Mutta jos mieluummin hengaa pultsareiden kanssa ja kiskoo viinaa kuin vähän ryhdistäytyy niin voivoi.
Paljon on asunnottomia jotka tekee asioita saadakseen asunnon, mutta on myös näitä jotka ei nosta persettään ylös ja odottaa vuosia että se vain tupsahtaisi eteen. Ja ei ole pakko asua Helsingissä.
Onneksi tämä jakso on herättänyt ihan hirveästi keskustelua.
ReplyDeleteVälillä ihmisten herättely on enemmän kuin paikallaan!
Olen kanssasi eri mieltä, koska mielestäni ei ole oikeutettua, että sairauden (alkoholismi) takia ihminen joutuu elämään kadulla.
ReplyDeleteIlman kotia on varmasti mahdotonta toipua ja löytää elämälleen uutta suuntaa.
Eihän kukaan halua sairastua, niin ei mitenkään voi sanoa, että se olisi ihmisen omaa syytä. Usein alkoholismin takaa löytyy myös surullisia tapahtumia, joka on suistanut elämän raiteiltaan.
Ihmisten elämään mahtuu paljon surullisia tarinoita. On helpompi arvostella kuin miettiä, että mikä siihen tilanteeseen on johtanut.
Minut ainakin tämä aihe tekee todella surulliseksi, koska kukaan ei ansaitse sitä, että ei ole kotia johon mennä.