Mitä jos kesä tuntuu olevan liian kaukana?
Mitäs jos harmaat päivät eivät katoa enää ikinä?
Mitäs jos pimeys vie kaikki voimat?
Väsymys on painanut silmääni viimeiset kaksi viikkoa. Toisina päivinä olen ollut väsynyt kaikkeen, toisina päivinä vain siihen, että päässäni on ollut kutsumaton vieras. Jos maailmassa alettaisiin testata lääkettä jonka ansiosta päänsärky katoaisi kokonaan, olisin ensimmäisessä testiryhmässä riskeistä välittämättä. Kun tämä uusi viikko alkoi tunsin oloni ensimmäisen kerran kahteen viikkoon täysin omaksi itsekseni. Reetaksi, joka jaksaa samana päivänä tehdä töitä, ottaa asukuvat, tehdä tukastaan talveen sopivamman, käydä salilla, tankata auton, käydä ruokakaupassa ja tehdä ruokaa.
Kuulostaa ehkä pieniltä asioilta, mutta kun kahtena viikkona ei ole jaksanut oikein muuta kuin nukkua päikkäreitä ja silti on väsyttänyt niin pidän tuota listaa pienoisena saavutuksena. Varsinkin kun kyseessä oli maanantai.
Haluan myös kiittää teitä, jotka olette jaksaneet blogiini kommentoida - näiden parin viikon aikana niiden piristävä vaikutus on ollut suurempi kuin osaatte uskoakaan,kiitos.
Olen aina rakastanut kesää, elänyt siitä. Siksi pinnistelenkin pimeän ajan läpi pienistä asioista iloiten, tällöin matka kohti kesää tuntuu edes vähän lyhyemmältä.
Tällä hetkellä iloitsen kovasti siitä, että pääsen keskiviikkona rentoutumaan kampaajalle kesken työpäivän. Kampaajalle menon takia päätin tänään poistattaa osan sineteistäni.
Minulla on ollut sinettejä tuomassa lisää tuuheutta tukkaani, mutta pituus on omani.
Koska värikäsittely saa tukan aina tuntumaan paljon kuohkeammalta päätin ainakin hetkeksi luopua lähes kaikista sineteistäni. Ja yksi suuri syy on myös se, että rakkauteni isoihin huiveihin ei ihan kulje käsi kädessä pitkän tukan kanssa - hiusten takkuuntuminen tapahtuu sekunneissa.
Mitäs jos harmaat päivät eivät katoa enää ikinä?
Mitäs jos pimeys vie kaikki voimat?
Väsymys on painanut silmääni viimeiset kaksi viikkoa. Toisina päivinä olen ollut väsynyt kaikkeen, toisina päivinä vain siihen, että päässäni on ollut kutsumaton vieras. Jos maailmassa alettaisiin testata lääkettä jonka ansiosta päänsärky katoaisi kokonaan, olisin ensimmäisessä testiryhmässä riskeistä välittämättä. Kun tämä uusi viikko alkoi tunsin oloni ensimmäisen kerran kahteen viikkoon täysin omaksi itsekseni. Reetaksi, joka jaksaa samana päivänä tehdä töitä, ottaa asukuvat, tehdä tukastaan talveen sopivamman, käydä salilla, tankata auton, käydä ruokakaupassa ja tehdä ruokaa.
Kuulostaa ehkä pieniltä asioilta, mutta kun kahtena viikkona ei ole jaksanut oikein muuta kuin nukkua päikkäreitä ja silti on väsyttänyt niin pidän tuota listaa pienoisena saavutuksena. Varsinkin kun kyseessä oli maanantai.
Haluan myös kiittää teitä, jotka olette jaksaneet blogiini kommentoida - näiden parin viikon aikana niiden piristävä vaikutus on ollut suurempi kuin osaatte uskoakaan,kiitos.
Olen aina rakastanut kesää, elänyt siitä. Siksi pinnistelenkin pimeän ajan läpi pienistä asioista iloiten, tällöin matka kohti kesää tuntuu edes vähän lyhyemmältä.
Tällä hetkellä iloitsen kovasti siitä, että pääsen keskiviikkona rentoutumaan kampaajalle kesken työpäivän. Kampaajalle menon takia päätin tänään poistattaa osan sineteistäni.
Minulla on ollut sinettejä tuomassa lisää tuuheutta tukkaani, mutta pituus on omani.
Koska värikäsittely saa tukan aina tuntumaan paljon kuohkeammalta päätin ainakin hetkeksi luopua lähes kaikista sineteistäni. Ja yksi suuri syy on myös se, että rakkauteni isoihin huiveihin ei ihan kulje käsi kädessä pitkän tukan kanssa - hiusten takkuuntuminen tapahtuu sekunneissa.
Löysin muuten arkistojen kätköistä aivan ihania kesäkesäkuvia, joista valo tuntuu tulvivan ruudun lävitse.
Nauttikaa kuvista ja kerätkää energiaa vaikka niiden pienien positiivisten asioiden kautta arkeenne.
Kyllä tämä pimeys loppuu, viimeistään keväällä. <3
Ja muistakaahan käydä laittamassa kysymyksiä alkuviikon aikana Ask me -postaukseen.
Joulun jälkeen kesä vois kyllä mun puolesta tulla! Ihania kuvia ♡
ReplyDeleteOlen niin samaa mieltä!!
DeleteKiitos! <3
Voih, kesänkaipuu oikein lisääntyy kuvia katsellessa. Täälläkin on väsymystä liikkeellä. Tsemppiä sinne ♥
ReplyDeleteKiitos Janet ja tsemppiä myös siihen suuntaan! <3
DeleteJoulun ja uuden vuoden jälkeen kyllä kesän huolisin heti takaisin:D Kaipaan kesää hirveästi, yleensä on auttanut se että pääsee ulkomaille johonkin lämpöiseen mutta tänä vuonna sekin jää välistä joten kesää kaipaa ihan tuplana:D
ReplyDeleteKesässä on vaan sitä jotain. <3
DeleteOi mitä ihania kuvia. Kauniin kesäisiä <3
ReplyDeleteKunpa nytkin voisi ottaa tällaisia kuvia! Mulla roikkuu muutama postausidea toteuttamatta vain siksi, etten koskaan ole kotona / ei ole aikaa kuvata valoisaan aikaan.
DeleteMulla on kauhea kesäikävä. :(<3
ReplyDeleteNiin minullakin. :(
DeleteMutta onneksi pian aletaan taas mennä loputtomasta pimeydestä kohti kesää. <3