Jep, yksi raivostuttavimmista asioista on työ, joka ei tuota mitään tulosta. Tai korjataanpa vähän, sellainen työ, jota teet ikuisuuden, mutta kukaan ei huomaa eikä tiedän sinun tehneen koko asiaa.
Tällä hetkellä turhautumismittarini on tapissa, ehkä vähän ylikin. Triljoona asiaa on tekemättä, koska esimerkiksi pelkästään eilen istuin koneella kymmenen tuntia. Ei puhettakaan, että olisin käyttänyt sen ajan vaikkapa postausten tekoon tai jonkun rentouttavan sarjan katsomiseen. Blogiin tuo aika kylläkin kului, mutta sellaisen asian parissa, jota kukaan teistä ei tule koskaan edes huomaamaan. Siksi tuntuukin niin turhalta käyttää aikaa sellaiseen mikä ei näy, kun voisi kuluttaa ajan jonkun näkyvämmänkin tuloksen saavuttamiseksi.
En oikeasti käsittänyt yhtään, että millaista työtä blogin muuttaminen takaisin bloggeriin vaatiin. Joten varoitus kaikki, älkää tehkö hätiköityjä päätöksiä jos siirrettävänä on esimerkiksi reilut 300 postausta, mitä minullakin reilussa vuodessa oli ehtinyt kertymään.
En missään nimessä kadu päätöstäni palata omilleni, mutta jos olisin tiennyt tarkemmin että kuinka paljon työtä se oikeasti vaatii, sellaista turhaa työtä, niin en ehkä istuisi tässä tätä itsenäistä blogiani päivittämässä.
Kerronpa teille nyt, että mitä oikein olen tässä tehnyt ja miksi blogi on ollut niin hiljainen. Vaikka postaukset saatiin onnistuneesti siirrettyä Bellan ajoilta tänne bloggeriin niin kuvien kanssa ei siirto sitten ihan niin helppoa ollutkaan. Kuvat kyllä siirtyivät, mutta niiden sijainti on edelleen vanhassa Bellan osoitteessani. Käytännössä tämä tarkoitta sitä, että kun blogini poistetaan bellasta lopullisesti niin kaikista bellan aikana tekemistäni postauksista häviää kuvat lopullisesti.
Postauksia ehti kertyä reilun vuoden bellailun aikana yli 300. Ja kun mun postauksissa kuvia on 1-12 niin siitä pystyy vähän käsittämään, että millaisesta kuvamäärästä tässä puhutaan. Ainut keino kuvien säilymisen takaamiseksi on se, että olen käynyt postaus postaukselta materiaalia läpi ja vaihtanut manuaalisesti JOKA IKISEN KUVAN.
Tunteja on vierähtänyt tämän homman parissa niin järkyttävä määrä, että mua oikeasti ahdistaa. Ahdistaa, koska olisin voinut tehdä sillä ajalla niin paljon muutakin. Mennä salille, siivota ja paniikki numero yksi on tällä hetkellä viikonlopun Ruisrock!! Ei mulla ole ollut aikaa miettiä mitään vaatteita sinne, taikka mennä kauppaan jotain ihanaa festariasua ostamaan. Pukeudun varmaan vaan jätesäkkiin.
Tässä kohtaa voin jo melkein nostaa kädet ilmaan tän urakan kanssa, koska alle 100 postausta on enää jäljellä! :D Alle sata, sekin kuulostaa kyllä jäätävälle määrälle.
Joten mä jatkan nyt tätä loputonta urakkaani ja juon viikonloppuna lasin kuohuvaa ihan vaan sen kunniaksi, että oon kuluttanut lyhyestä kesästä näin hitsin monta tuntia koneella istuen, vaikka kukaan ei edes huomaa mun tehneen yhtään mitään.
Tällä hetkellä turhautumismittarini on tapissa, ehkä vähän ylikin. Triljoona asiaa on tekemättä, koska esimerkiksi pelkästään eilen istuin koneella kymmenen tuntia. Ei puhettakaan, että olisin käyttänyt sen ajan vaikkapa postausten tekoon tai jonkun rentouttavan sarjan katsomiseen. Blogiin tuo aika kylläkin kului, mutta sellaisen asian parissa, jota kukaan teistä ei tule koskaan edes huomaamaan. Siksi tuntuukin niin turhalta käyttää aikaa sellaiseen mikä ei näy, kun voisi kuluttaa ajan jonkun näkyvämmänkin tuloksen saavuttamiseksi.
En oikeasti käsittänyt yhtään, että millaista työtä blogin muuttaminen takaisin bloggeriin vaatiin. Joten varoitus kaikki, älkää tehkö hätiköityjä päätöksiä jos siirrettävänä on esimerkiksi reilut 300 postausta, mitä minullakin reilussa vuodessa oli ehtinyt kertymään.
En missään nimessä kadu päätöstäni palata omilleni, mutta jos olisin tiennyt tarkemmin että kuinka paljon työtä se oikeasti vaatii, sellaista turhaa työtä, niin en ehkä istuisi tässä tätä itsenäistä blogiani päivittämässä.
Kerronpa teille nyt, että mitä oikein olen tässä tehnyt ja miksi blogi on ollut niin hiljainen. Vaikka postaukset saatiin onnistuneesti siirrettyä Bellan ajoilta tänne bloggeriin niin kuvien kanssa ei siirto sitten ihan niin helppoa ollutkaan. Kuvat kyllä siirtyivät, mutta niiden sijainti on edelleen vanhassa Bellan osoitteessani. Käytännössä tämä tarkoitta sitä, että kun blogini poistetaan bellasta lopullisesti niin kaikista bellan aikana tekemistäni postauksista häviää kuvat lopullisesti.
Postauksia ehti kertyä reilun vuoden bellailun aikana yli 300. Ja kun mun postauksissa kuvia on 1-12 niin siitä pystyy vähän käsittämään, että millaisesta kuvamäärästä tässä puhutaan. Ainut keino kuvien säilymisen takaamiseksi on se, että olen käynyt postaus postaukselta materiaalia läpi ja vaihtanut manuaalisesti JOKA IKISEN KUVAN.
Voin kertoa, että tää on ehdottomasti paskinta mitä bloggaaminen on koskaan tuonut eteeni.
Tunteja on vierähtänyt tämän homman parissa niin järkyttävä määrä, että mua oikeasti ahdistaa. Ahdistaa, koska olisin voinut tehdä sillä ajalla niin paljon muutakin. Mennä salille, siivota ja paniikki numero yksi on tällä hetkellä viikonlopun Ruisrock!! Ei mulla ole ollut aikaa miettiä mitään vaatteita sinne, taikka mennä kauppaan jotain ihanaa festariasua ostamaan. Pukeudun varmaan vaan jätesäkkiin.
Tässä kohtaa voin jo melkein nostaa kädet ilmaan tän urakan kanssa, koska alle 100 postausta on enää jäljellä! :D Alle sata, sekin kuulostaa kyllä jäätävälle määrälle.
Joten mä jatkan nyt tätä loputonta urakkaani ja juon viikonloppuna lasin kuohuvaa ihan vaan sen kunniaksi, että oon kuluttanut lyhyestä kesästä näin hitsin monta tuntia koneella istuen, vaikka kukaan ei edes huomaa mun tehneen yhtään mitään.
Mutta hei, kivaa uutta viikkoa teille kaikille ja jos olisi vinkata, että mistä löytyisi esimerkiksi perfect jättimäisen rento ja ihana ja täydellinen kimono festareille, niin otan vinkkejä mieluusti vastaan!♥
xx Reetta
I FEEL U. Onneksi mies osaa koodata ja pystyy automatisoimaan suuren osan kaikesta, mitä ennen häneen tutustumistaan tein käsin (ja itkien). Ymmärtääpä itse tietotekniikkaa yhtä hyvin. :/ <3
ReplyDeleteIina! <3
Deleteps. en oo vieläkään ihan valmis ja sekös vasta ahdistaakin!!