NEW BABY LIPS

Kosmetiikka on aina kiinnostanut mua paljon. Meikkaaminen on ollut yksi intohimoistani jo vuosia. Rakastan sitä kun on aikaa meikata ja voi testailla vaikka viittä kuultopuuteria päällekkäin. Meikattu, mutta silti kuulas iho on se, jota erilaisilla hohtotuotteilla tavoittelen. Välillä onnistun, välillä en, mutta ei se ole niin vakavaa, koska meikkaaminen on ennen kaikkea kivaa. 

Koska työskentelen kynsien ja ripsien parissa niin ajattelin kauan, että pidän meikit sun muut kauneuteen liittyvät jutut poissa blogista. Halusin erottaa työn ja blogin selkeästi toisistaan. Nyt alan pikkuhiljaa kuitenkin kääntämään kelkkaani sen suhteen. Olen tullut siihen tulokseen, että kosmetiikka tulee nousemaan osaksi blogiani muutenkin kuin vaan satunnaisilla empties -postauksilla. Miltä tämä ajatus teistä kuulostaa?

Olen meikannut aina ja vaatteiden lisäksi kulutankin rahani pitkälti kosmetiikkaan. Toki saan sitä myös blogin kautta testattavaksi, mutta kyllä mulla on niitä sellaisia lemppareita, joiden ostamista en varmaan ikinä lopeta. Ja uutuudet, ne viehättää aina. Saatika maininta: limited edition.

Mutta joo, nyt voisin vaikka oikeasti hypätä ihan siihen otsikon aiheeseenkin ja jatkaa näitä muita tarinointeja sitten toisen kerran. Sain vuoden alussa testiin uusia Baby Lips tuotteita, jotka ovat viime kuun aikana ilmestyneet kauppoihin. 

Olen testannut Baby Lipsin tuotteita aiemminkin. Yhtä nudea huulirasvaa rakastin, mutta mun huulet eivät oikein tykänneet siitä. Suloiset uudet Baby Lipsit nähdessäni olin kuitenkin valmis antamaan uuden mahdollisuuden. Olen meinaan vähän salaa ihastunut huulivoidekyniin. Ne on niin käteviä osana arkimeikkiä. Tykkään näyttävistä huulimeikeistä, mutta vaikkapa töissä mulla ei ole aikaa tutkailla, että onko huulimeikki vielä siisti. Vaadin tuotteelta myös sitä, että voin lisätä sitä nopeasti ja samalla toivon siltä myös kosteutusta. 

Baby Lipsin uudet huulivoidekynät ovat vastanneet näihin odotuksiin ja olenkin nyt paljon käyttänyt töissä neutraalia Creamy Caramel sävyä. Nämä huulivoidekynät ovat yllättäneet mut täysin pigmentillään ja myös sillä, että huulet eivät ole oikeasti tuntuneet yhtään kuiville. Toinen lempparini on sopivan kirkas Sugary Orange. Sillä saa ihanasti väriä kasvoille. 

Toinen Baby Lips uutuus on mintulta tuoksuvat huulivoiteet. Niistä tykästyin sävyyn Peppermint Pink. Se on lähes väritön, mutta tuo kivaa hehkua vaikkapa huulipunan päälle. 

Iso plussa näissä tuotteissa on ehdottomasti pakkausten houkuttelevuus. Söpöt pakkaukset kiinnittävät ainakin oman huomioni. 

Oletteko te jo ehtineet testaamaan näitä Baby Lips uutuuksia? 

Ihanaa illan jatkoa ja huomista päivää kaikille!❤︎

XX Reetta

KAUNIITA KUVIA JA KAHVILASUOSITUS

Okei, ihan ekana on pakko tunnustaa, että mä en oikein ole päässyt sisään näihin raakaruokageimeihin. Suurin syy on varmastikin se, että olen aika allerginen pähkinälle ja mantelille isoissa määrissä ja käsittelemättömänä aika pienikin määrä riittä tekemään olon tukalaksi. Mutta yhdestä asiasta olen vahvasti samaa mieltä muiden kanssa: raakakakut on ihan älyttömän kauniita.

Olen taas selaillut kameran muistikorttia ja bongasin sieltä kuvat, joiden olemassaolosta mulla ei ollut mitään muistikuvaa. Olen kuullut monilta hyvää tästä kahvilasta ja sen verran mitä siellä itse pystyin näitä kaunottaria maistelemaan, niin pakko sanoa että hyvää oli.  Tilan kauniit ykstyiskohdat kiinnittivät huomioni täysin ja leveät ikkunalaudat, niitä mä niin rakastan. 

Kuvat on otettu kahvilassa nimeltä Cafe Kokko ja se löytyy Helsingistä osoitteesta Keskuskatu 5.

Onko tämä kahvila monelle teistä ennestään tuttu? 

EDIT: Kiitos kommenteista. Googlettelin kahvilaa vielä tarkemmin mitä tein ennen postauksen tekoa ja Cafe Kokko on valitettavasti sulkenut ovensa vuodenvaihteessa. En hoksannut sitä koska somekanavat toimivat edelleen aktiivisina. Facesta myös bongasin, että ehkä kahvila tekee vielä paluun, joten kannattaa ottaa heidät seurantaan varmuudeksi. :) 
 

Ja näitä kuvia on sitten aika paljon, koska en vaan pysty valitsemaan vain muutamaa kivaa. Kiinnittäkää muuten huomiota myös noihin ihaniin astioihin. Meiltä löytyy kotoa nykyään juurikin noita laseja, joista Chai Tea Cafe Kokossa tarjoiltiin. Ihastuin niihin laseihin niin täysin, että myin kaikki vanhat lasit kirppiksellä ja hankin laseja Lagerhausin nettikaupasta. 

Ihanaa viikonloppua kaikille!❤︎

XX Reetta

Cafe Kokko

Keskuskatu 5, Helsinki

PINK COAT AND RIPPED JEANS

Kevät, siltä tänään tuntui hetkellisesti. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja jäinen maisema tuntui kimaltelevan. Tuntui pitkästä aikaa siltä, että olen elossa. Tästä pitkästä ja pimeästä ajanjaksosta on taas kerran selvitty ja kevät oikeasti tekee tuloaan. Mä oon ainakin niin valmis hyppäämään vaikka suoraan kesään. Kiitos aurinko, että olet edelleen olemassa.

Kun valon määrä kasvaa niin mun aivot herää jonkinlaisesta horroksesta. Jos talven aikana inspiraatio pukeutumiseen on ollut kateissa niin kevään lähestyessä se herää eloon niin kohisten, että olen pulassa. Tällä hetkellä olenkin kieltänyt itseltäni kauppoihin menon, koska inspiraationi on ihan liian voimakas kukkaroni kannalta. Tammikuussa tehty Berliinin reissu, viime viikolla auennut Helsingin & Other Stories, Katri Niskasen uusi mallisto... Nooo, kyllä te tiedätte! :D

Tän hetken yksi isoin värihimotukseni on haalea vaaleanpunainen ja muutenkin kaikki puuterisen pehmeät sävyt tuntuvat kiinnittävän huomioni hyvinkin voimakkaasti. Siitä lähti ajatus tähän asuun, jonka puin ylleni tammikuun lopulla. Vaikka päivä oli harmaa, niin se ei haitannut tuona päivänä yhtään, koska asussa oli kerrankin muutakin väriä kuin mustaa. Rikottujen farkkujen alle puin ihonväriset sukkahousut niin tarkeni aivan mainiosti. 

Just nyt odotan kuitenkin eniten juuri sitä hetkeä, kun voi pukea rikotut farkut farkut ilman niitä sukkahousuja. Kevä, tule jooko pian!

Ihanaa kevään odotusta teille kaikille! ❤︎

(kai sellaista voi jo nyt toivottaa!?:D)

XX Reetta

 

Kuvat: Salla / Focus on Favorites 

Sunnies, ALDO

Hoodie, H&M Trend

Coat, Object (gifted)

Bag, Mulberry

Ripped Jeans, Zara

Sneakers, Reebok

BUNNY HEELS AND SOMETHING CUTE

Kiitos kaikille teille jotka jaksoitte lukea edellisen postaukseni. Vielä isompi kiitos teille, jotka jaksoitte kommentoida tai lähetitte viestiä jotain muuta kautta. Saitte mut hymyilemään ja inspiroitumaan entistä enemmän. Kiitos, että saan kirjoittaa blogiani just teille.

Nyt kun pöytä on puhdistettu niin on aika palata sen aiheen pariin jota rakastan. Ilman intohimoani muotia kohtaan olisin varmasti erilainen ihminen. Vaikka välillä tunnun potevan jatkuvaa asukriisiä, niin yleensä kuitenkin rakastan sitä, että saan luoda vaatteista erilaisia yhdistelmiä.

Tykkään söpöistä yksityiskohdista, ne tuovat asuun sitä jotain ja herättävät usein ihastusta muissakin. Haaveilen tuosta maailman söpöimmästä karvaötökästä edelleen, mutta koska en ole raaskinut sitä hankkia niin ostin Berliinin reissulta suloisen baby pinkin karvapalluran. Se pääsi kesällä hankitun mustan palluran kaveriksi laukkuuni ja en kestä miten söpöjä ne onkaan yhdessä. Ja just se, että ne piristää mun päivää, mutta on piristänyt myös monien muidenkin päivää söpöydellään.

Postauksen asu on Stockalta lainattu kokonaisuus. Koitin metsästää tuota samettihaalaria Stockan alesta, mutta en ainakaan sieltä sitä onnistunut bongaamaan. Harmi, koska toi haalari oli yksi niistä harvoista, joka on ollut tarpeeksi pitkä mullekin. Ja se olisi tosi tyylikäs kokonaisuus vaikkapa mustan bleiserin kanssa.

Oon muuten tällä hetkellä totaalisen ihastunut kaikkiin samettijuttuihin. Ne eivät tarvitse silitystä, eivät nyppäänny ja se materiaali on vaan takuuvarmasti supertyylikäs.

Iskeekö teihin sametti? Entä mitä olette mieltä tästä asukokonaisuudesta? 

Mukavaa  iltaa kaikille ja kuullaan taas pian!❤︎

XX Reetta

Kuvat: Siina Leppä 

Lips, MAC

Coat, Tiger of Sweden*

Bag, DKNY*

Bag Accessory, Kendall and Kylie*

Jumpsuit, Tiger of Sweden*

Heels, Minna Parikka*

*Loaned

AJATUKSIA BLOGGAAMISESTA

Melkein kuukausi, niin paljon on aikaa siitä kun viimeeksi avasin blogini. Tämän kuukauden aikana olen jäsentänyt ajatuksiani blogini suhteen ja tullut siihen tulokseen, etten pysty jatkamaan ollenkaan ellen avaa näitä ajatuksiani teillekin. Toisaalta tunnen huonoa omaatuntoa tästä blogihiljaisuudesta, mutta toisaalta taas en. Sillä tiedän, että tämä oli ainut vaihtoehto jolla inspistä oli mahdollista yrittää kalastella takaisin bloggaamisen suhteen.

Intoni bloggaamiseen on ollut kateissa siitä asti kun ilmapiiri Bellassa (jos törmäät blogiini ensimmäisen kerran vasta nyt, niin blogini oli vuoden verran Bellan alla ja lähdin sieltä puolisen vuotta sitten) muuttui. Ahdisti, enkä tuntenut oloani siellä enää miltään kannalta katsottuna hyväksi. Ajattelin, että palaamalla takaisin sinne, mistä Bellaan lähdin, saisin innostukseni takaisin.

Ahdistus kuitenkin seurasi mukana, koska muutossa oli niin paljon duunia, enkä saanut etukäteen pahemmin ohjeita miten muuton suhteen tulisi toimia. Osaan viesteihini ei vastattu ja kohtelu oli todella kylmää. Muuttopäivän koittaessa kukaan ei sanonut mitään. Vasta muutamien päivien päästä yksi bloggaajista kysyi, enkö haluaisi sanoa muille bloggaajille heippoja facen ryhmässämme. Silloin mua itketti, koska olin niin ilmaa, että edes tällaiseen ei oltu ohjeistettu, ei siis yhtään mihinkään. Oon todella herkkä ihminen ja nämä on sellaisia asioita jotka vaan jäivät vaivaamaan, vaikka en olisi halunnut. Olisin ehdottomasti halunnut sen freesin uuden alun, jonka muuton ja uuden ulkoasun myötä ajattelin saavani. Ostin myös oman domainin, koska halusin olla selkeämmin kasvona blogilleni.

Kuukausien kuluessa motivaatio bloggaamiseen kuitenkin laski, laski ja laski. En tiennyt enää mitä tekisin, koska ahdisti kaikki se ikävä mitä blogini vuoksi olin kokenut. Muut ehdottivat totaalista taukoa. Ensin pistin vastaan, mutta sitten tajusin, että totaalinen nollaaminen oli ainut vaihtoehtoni.

Niinpä piilotin blogin seurantavälineet kännykästä. Piilotin koneelta kaikki käsittelemättömät kuvat. Siivosin tietokoneen työpöydän näyttämään freesiltä ja elin vuosiin arkeani niin, etten töistä tullessa miettinyt: pitäisi käydä ne kuvat läpi, pitäisi kirjoittaa postaus, pitäisi vastata meileihin...

Siitä onnellisuuden tunteesta kun just mut ja mun blogi haluttiinkin portaaliin on tultu alas ja kovaa. Jos silloin olisin tiennyt, että miltä musta tämän reissun jälkeen tuntuu niin olisin kyllä jättänyt menolipun hankkimatta.

Nollaus, sitä mä blogin suhteen tarvitsin. En ole tosiaan pitänyt kunnollista taukoa bloggaamisesta sen jälkeen kun sen jokunen vuosi sitten aloitin. En ollut antanut itselleni sitä hetkellistä vapautta, että otan aikaa vaan itselleni. Mun piti oikeesti antaa mielen levätä ja miettiä, että mitä mä tältä blogilta haluan. Mietin myös sitä, että haluanko tältä enää mitään vai jatkanko some-elämääni pelkästään muiden kanavien kautta.

Pistin stopin lähes kaikelle ja se tuntui äärettömän vapauttavalle. Instagramistani en raaskinut luopua ja sitä olenkin päivitellyt yhtä aktiivisesti kuin aina ennenkin. Ainoastaan sieltä on puuttunut ne kuvat, joissa olen kertonut uudesta postauksesta. 

Tän kuluneen kuukauden aikana huomasin kuitenkin ikävöiväni blogia. Ikävöiväni sitä tunnetta, että saan jakaa teidän kanssa ajatuksiani Instagramia laajemmin. Ja onhan se niin, että kyllä ne blogissa olevat isot asukuvat on niin paljon enemmän kuin Instan minikuvat. 

Siinä kohtaa kun painii kaikkien tällaisten ajatusten kanssa, ilman että kukaan siitä oikeastaan edes tietää niin jokainen aiheeseen liittyvä positiivinen juttu tuntuu maailman parhaalta. Tiedättekö niin parhaalta, että just ne jutut saattaa auttaa sua ratkaisemaan sen kysymyksen, jota oot mielessäsi viikkoja pyöritellyt. Mä sain ihan hirveästi energiaa Kiian postauksesta: My favorite bloggers follow to Instagram. Koska bongasin sieltä kovasta joukosta myös itseni. Kiitos Kiia!❤︎

Vihdoin musta tuntuu, että mä olen valmis. Valmis aloittamaan puhtaalta pöydältä blogini suhteen. Tuntui ihanalta nähdä se uusi ja tyhjä tekstin luonnos sivu edessäni ja vaan kirjoittaa. Kirjoittaa ihan kaikesta, mitä päässäni liikkuu. 

On aika sanoa heipat kaikelle vanhalle ja keskittyä pelkästään tulevaan. Oon onnellinen just nyt, toivottavasti säkin olet!❤︎

XX Reetta

 

Kuva: Mari Hietala / Mari H.