Kun mikään ei suju

Maanantai alkoi ihanasti. Rakas tuli yövuorosta ja kertoi putsanneensa autoni valmiiksi lumesta. Kun pääsin autoon huomasin takalasissa jotain: sinne oli jätetty lumesta tehty sydän. <3 Olin otettu tästä kauniista teosta ja tunsin oloni erittäin onnelliseksi.

Sen jälkeen ei mikään sitten olekaan sujunut.
Kai se vaan on hyväksyttävä, että kun viikko lähtee menemään huonosti on jotain paskaa edessä jokaisena päivänä. En tiedä uskallanko tänään edes mennä nukkumaan. (postauksen julkaisukin vierähti jo keskiviikon puolelle.)

Kaikki alkoi huonoista työjutuista ja vietinkin eilisen illan suosiolla poissa koneen äärestä. Niin surkea fiilis oli. Välillä vaan on niitä päiviä kun tuntuu, että mikään ei onnistu vaikka kaikkensa ja enemmänkin antaa.

Päätin piristyä ja aamulla heräsinkin reippaana uuteen päivään.
Ensimmäinen ärsytys-reaktio kuitenkin tuli jo ennen kymmentä kun en saanut autoa omalle paikalleen töissä, koska eräs (lukuisten huomautusten jälkeen) ei vaan osaa parkkeerata.
Jos aikuiselle ihmiselle asiasta on sanonut vuosien varrella ainakin kaksikymmentä kertaa, niin kannattaako enää edes yrittää?
Kun unohdin tämän ja olin saanut paljon asioita hoidettua ja salilla käytyä liukastuin ulkona. En ehtinyt edes tajuamaan kun jo olin maassa kontallani, JES! Onneksi vakavammilta vammoilta vältyttiin ja vain polvi otti vähän hittiä jäiseen lumeen osuessaan.
Pystyin kuitenkin tästä löytämään jotain positiivista: onneksi oli lunta & pakkasta niin valkoinen takki ei vielä tänäänkään likastunut.

Mutta nyt se viimeinen ja ehdottomasti ylivoimaisesti ärsyttävin ja kurjin juttu tältä päivältä:
rakas iPhoneni taisi hajota :(
Aloin siirtämään kuvia koneelle ja kun koitin näpäyttää näytön pimeäksi, että näen akun määrän ei virtanappula enää toiminnutkaan. Vielä illalla aiemmin se toimi, mutta ei enää. Kännykkää pystyy kyllä ihan normaalisti edelleen käyttämään, mutta sitä ei voi sammuttaa ja jos joku kerta akku pääsee loppumaan niin, että puhelin simahtaa en saa sitä enää päälle.. En tiedä mitä pitäisi tehdä kun en haluaisi puhelimesta missään nimessä luopua tai ainakaan tästä mallista! <3
Kerron kun tiedän mitä teen. Koska jos vika on se miksi sitä luullaan, kertoi puhelinliikkeessä töissä oleva ystäväni, että korjaus maksaa melkein 300€. Eli korjata sitä ei kannata - uuden saa melkein samaan hintaan ja kytkyllä halvemmallakin. 

Että näin, mistä tätä hyvää tuuria oikein riittääkään?
Olisi ehkä tänäänkin kannattanut olla tulematta koneelle. Mutta elämä ei vaan aina ole niin ihanaa vaikka kuinka positiivinen yrittäisi olla, joten näillä mennään.

Ettei nyt ihan synkistelyksi kuitenkaan menisi laitan tähän loppuun muutamia herkullisia kuvia. <3

Kävin perjantaina herkullisella lounaalla äidin kanssa Kahvila Toisessa Keksissä, Salossa.

Tänään nautin herkullista Kusmi teetä tämän vuoden ensimmäisen laskiaispullan kanssa. Ne on kyllä tammi-helmikuussa se pahin houkutus, mitä ruokakaupasta löytyy. Äärettömän hyvälle maistui. <3

Tämän kuvan kaivoin kännykkäni syövereistä: kesää on niin hirveä ikävä, tulisipa pian edes kevät.