AJATUKSIA BLOGGAAMISESTA

Melkein kuukausi, niin paljon on aikaa siitä kun viimeeksi avasin blogini. Tämän kuukauden aikana olen jäsentänyt ajatuksiani blogini suhteen ja tullut siihen tulokseen, etten pysty jatkamaan ollenkaan ellen avaa näitä ajatuksiani teillekin. Toisaalta tunnen huonoa omaatuntoa tästä blogihiljaisuudesta, mutta toisaalta taas en. Sillä tiedän, että tämä oli ainut vaihtoehto jolla inspistä oli mahdollista yrittää kalastella takaisin bloggaamisen suhteen.

Intoni bloggaamiseen on ollut kateissa siitä asti kun ilmapiiri Bellassa (jos törmäät blogiini ensimmäisen kerran vasta nyt, niin blogini oli vuoden verran Bellan alla ja lähdin sieltä puolisen vuotta sitten) muuttui. Ahdisti, enkä tuntenut oloani siellä enää miltään kannalta katsottuna hyväksi. Ajattelin, että palaamalla takaisin sinne, mistä Bellaan lähdin, saisin innostukseni takaisin.

Ahdistus kuitenkin seurasi mukana, koska muutossa oli niin paljon duunia, enkä saanut etukäteen pahemmin ohjeita miten muuton suhteen tulisi toimia. Osaan viesteihini ei vastattu ja kohtelu oli todella kylmää. Muuttopäivän koittaessa kukaan ei sanonut mitään. Vasta muutamien päivien päästä yksi bloggaajista kysyi, enkö haluaisi sanoa muille bloggaajille heippoja facen ryhmässämme. Silloin mua itketti, koska olin niin ilmaa, että edes tällaiseen ei oltu ohjeistettu, ei siis yhtään mihinkään. Oon todella herkkä ihminen ja nämä on sellaisia asioita jotka vaan jäivät vaivaamaan, vaikka en olisi halunnut. Olisin ehdottomasti halunnut sen freesin uuden alun, jonka muuton ja uuden ulkoasun myötä ajattelin saavani. Ostin myös oman domainin, koska halusin olla selkeämmin kasvona blogilleni.

Kuukausien kuluessa motivaatio bloggaamiseen kuitenkin laski, laski ja laski. En tiennyt enää mitä tekisin, koska ahdisti kaikki se ikävä mitä blogini vuoksi olin kokenut. Muut ehdottivat totaalista taukoa. Ensin pistin vastaan, mutta sitten tajusin, että totaalinen nollaaminen oli ainut vaihtoehtoni.

Niinpä piilotin blogin seurantavälineet kännykästä. Piilotin koneelta kaikki käsittelemättömät kuvat. Siivosin tietokoneen työpöydän näyttämään freesiltä ja elin vuosiin arkeani niin, etten töistä tullessa miettinyt: pitäisi käydä ne kuvat läpi, pitäisi kirjoittaa postaus, pitäisi vastata meileihin...

Siitä onnellisuuden tunteesta kun just mut ja mun blogi haluttiinkin portaaliin on tultu alas ja kovaa. Jos silloin olisin tiennyt, että miltä musta tämän reissun jälkeen tuntuu niin olisin kyllä jättänyt menolipun hankkimatta.

Nollaus, sitä mä blogin suhteen tarvitsin. En ole tosiaan pitänyt kunnollista taukoa bloggaamisesta sen jälkeen kun sen jokunen vuosi sitten aloitin. En ollut antanut itselleni sitä hetkellistä vapautta, että otan aikaa vaan itselleni. Mun piti oikeesti antaa mielen levätä ja miettiä, että mitä mä tältä blogilta haluan. Mietin myös sitä, että haluanko tältä enää mitään vai jatkanko some-elämääni pelkästään muiden kanavien kautta.

Pistin stopin lähes kaikelle ja se tuntui äärettömän vapauttavalle. Instagramistani en raaskinut luopua ja sitä olenkin päivitellyt yhtä aktiivisesti kuin aina ennenkin. Ainoastaan sieltä on puuttunut ne kuvat, joissa olen kertonut uudesta postauksesta. 

Tän kuluneen kuukauden aikana huomasin kuitenkin ikävöiväni blogia. Ikävöiväni sitä tunnetta, että saan jakaa teidän kanssa ajatuksiani Instagramia laajemmin. Ja onhan se niin, että kyllä ne blogissa olevat isot asukuvat on niin paljon enemmän kuin Instan minikuvat. 

Siinä kohtaa kun painii kaikkien tällaisten ajatusten kanssa, ilman että kukaan siitä oikeastaan edes tietää niin jokainen aiheeseen liittyvä positiivinen juttu tuntuu maailman parhaalta. Tiedättekö niin parhaalta, että just ne jutut saattaa auttaa sua ratkaisemaan sen kysymyksen, jota oot mielessäsi viikkoja pyöritellyt. Mä sain ihan hirveästi energiaa Kiian postauksesta: My favorite bloggers follow to Instagram. Koska bongasin sieltä kovasta joukosta myös itseni. Kiitos Kiia!❤︎

Vihdoin musta tuntuu, että mä olen valmis. Valmis aloittamaan puhtaalta pöydältä blogini suhteen. Tuntui ihanalta nähdä se uusi ja tyhjä tekstin luonnos sivu edessäni ja vaan kirjoittaa. Kirjoittaa ihan kaikesta, mitä päässäni liikkuu. 

On aika sanoa heipat kaikelle vanhalle ja keskittyä pelkästään tulevaan. Oon onnellinen just nyt, toivottavasti säkin olet!❤︎

XX Reetta

 

Kuva: Mari Hietala / Mari H.