Marraskuu on inhokki kuukauteni. Ollut aina ja tulee varmasti aina olemaan. Viimeistään marraskuussa totuus pimeydestä ja kylmyydestä lyö täysillä vasten kasvoja. Vaikka teen kaiken kuten muinakin kuukausina niin huomaan etten jaksa olla yhtä aktiivinen. Hiljaiselo on näkynyt täällä bloginkin puolella. Postausten teko on tuntunut ylivoimaiselta, vaikka kuvamateriaalia on valmiina vaikka ja kuinka. Olen tuntenut huonoa omaatuntoa siitä etten saa konetta auki, etten ole jaksanut osallistua presseihin pahemmin tai ollut muutenkaan mikään maailman aktiivisin ihminen.
Tällä kertaa olen kuitenkin osannut priorisoida asioiden tärkeyttä paremmin kuin vuosi, saatika kaksi vuotta sitten. Kaksi vuotta sitte en osannut kuunnella tai paremminkaan ottaa tosissani kroppani lähettämiä merkkejä. Pari kuukautta siitä eteenpäin kaikki kärjistyi ja pysähtyminen oli ainut vaihtoehto. Avasin ajatuksiani teille aiheesta vuosi sitten Kun stressi pysäytti -postauksessani. Nyt olen valmis myöntämään sen, että olin liiankin toiveikas tuota tekstiä kirjoittaessani. Oloni vaihteli edelleen reilusti ja vasta tämän vuoden helmikuussa sain elämäni täysillä takaisin.
Vuoteen on mahtunut paljon surua. Vaikka oma vointini onkin ollut paras aikoihin, voimavarat ovat kuitenkin kuluneet muiden vointeja kelaillessa. Kuluneet kaksi vuotta ovat opettaneet itselleni sen, että elämässä on oikeasti aika vähän niitä asioita jotka on pakko tehdä.
Sen tajuaminen on auttanut priorisoimaan asioita sillä tavalla fiksusti, että olen ennemmin nukkunut kuin kirjoittanut blogia yöllä kahteen asti. Olen marraskuun aikana nukkunut niin paljon, että sen luulisi antavan virtaa vaikka ja mihin, mutta tää jatkuva pimeys verottaa sitä virtaa kuitenkin aika isolla kädellä. Silti voin olla tyytyväinen ja piirtää rastin seinään: tänä marraskuuna olen vaan ollut väsynyt kuten tyyliin jokainen tuntuu olevan, mutta inhottavat stressioireet ovat pysyneet poissa koko kevään ja kesän ja syksynkin.
Marraskuu on onneksi kohta ohi ja jotain superia tähänkin kuuhun vielä ehtii mahtumaan. Superilla tarkoitan veronpalautuksia, jotka maksetaan tänä vuonna poikkeuksellisesti jo marraskuun puolella ja se päivä on ensi viikon tiistai. Olen koko marraskuun vaan odottanut että se loppuu, koska joulukuu on yksi lemppareistani. Joulun kauneus ja pyhien kiirettömyys on jotain sellaista, josta toivoisi kaikkien voivan nauttia. Valitettavasti se ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys kaikille ja siksi on tärkeää auttaa niitä, jotka sitä apua tarvitsevat. Mun on pitänyt kirjoittaa tästä aiheesta monesti ja nyt aion sen postauksen joulukuun aikana vihdoin toteuttaa.
Mutta hei, miten siellä ruudun toisella puolella on jakseltu tänä vuoden pimeimpänä kuukautena? Olisi kiva kuulla, että mitä teille kuuluu. Entä odotetaanko siellä jo joulua?
Mä laitan nyt lämmintä päälle ja lähden fiilistelemään joulua Salossa järjestettävälle Hyvänmielentorille. Mennään äidin ja isoäidin kanssa ainakin puurolle ja rusinasopalle.❤︎ Olen jo vuosia hakenut joulumielen kyseiseltä torilta heidän seurassaan.
Ihanaa sunnuntaita kaikille!❤︎
XX Reetta
Kuva: Vilhelmiina S.
Tunnen tuon tunteen kun omatuntoa painaa, kun ei väsymykseltä jaksa tehdä kaikkea mitä pitäisi/haluaisi. Itsellä uupumus painaa päälle aina keväällä, kun pitäisi pitkän pimeän talven jälkeen olla pirteimmillään. Onneksi osasit kuunnella itseäsi ja hidastaa tahtia ajoissa. Nukkuminen on ihanaa ☺
ReplyDeleteMarraskuu on ehdottomasti munkin inhokki, tää jatkuva pimeys ja synkkyys tuntuu vetävän voimat ihan nolliin alta aikayksikön. Tänä vuonna tekemistä on kuitenkin riittänyt sen verran paljon, että jotenkin tuntuu ettei marraskuu-masistelulle oo ollut aikaa ja niimpä oon vaan painanut menemään. Pikku hiljaa alkaa kyllä väsymys ja stressi nousta pintaan, mutta kuten sanoit niin onneksi veronpalautukset ja joulukuu on jo ihan lähellä ;) Kaiken lisäksi joululoma kotona Suomessa odottaa parin viikon päässä, joten kyllä tässä vielä jaksetaan viimeiset pari opiskeluviikkoa puskea. Oli muuten tosi kiva lukea sun ajatuksia ja kuulumisia vähän syvemmin, toivottavasti sun marraskuun viimeiset päivät sujuu mukavasti ♥︎ :)
ReplyDeleteoih... Mulla on ollu väsymystä nyt marraskuussa. Marraskuu itselläni myös taitaa usein olla se pahin. Kun hetken oli valkoinen maa niin silmät aukes 2 senttiä enemmän ja kun se lumi suli niin taas oli ihan plääh... Sit jotenkin vaan tuli olo, että pakko karsia hartastuksista, siivomisesta... Kun ei tosiaanka oo pakko... Sit kävin tänään poistattamassa luomia ja nyt hyvällä syyllä mä oon ihan kun ellun kana, kun ei saa hikoilla ;) Joulukoristeita ja -valoja jo oon laittanut, vaikka koti on ihan pölyinen niin ei se kai haittaa. Tai kovasti oon nyt yrittänyt hokee ettei haittaa ja pikkuhiljaa uskon sen. Sit vaikka tän työviikon jälkeen voi kattoo, jos energiaa riittää... Töissä pikkujoulukiireet, tulevat inventaariot ja vielä lisäksi ollut koulutuksia... Että kyllä pistää olon väsyneeksi välillä, vaikka työtä rakastan. Mutta onneksi osaan jo kuunnella omaa kehoani, että sit vaann levätään, kun siltä tuntuu... Mä otin jouluapua -sivuston kautta yhteyttä joululahja-apua tarvitsevaan perheeseen ja pian on paketit kasassa heille. Ja lähipiiristäkin löytyy läheisiä kenelle mietin ihan spesiaaleja lahjoja/lahjakortteja... Nää piristää :) ja kun nää luometki nyt on veks, mitkä piti jo 2 vuotta sitten poistaa niin oikeestaan mähän oon saanut vaikka mitä aikaiseksi :)
ReplyDelete