Kuluneen viikon aikana facen seinä on täyttynyt ihmisten #firstsevenjobs
päivityksistä. Niitä on ollut mielenkiintoista lukea ja siksi ajattelin
tehdä omankin version näin postauksen muodossa.
Kun aloin luonnostelemaan tätä postausta tajusin hyvin nopeasti, että olen ollut niin pitkissä työsuhteissa, etten ole ehtinyt olemaan seitsemän eri työnantajan palveluksessa. Halusin silti päästä muistelemaan työhistoriaani ja niinpä se olisi nyt kokonaisuudessaan tässä:
Salon Seudun Sanomien nuortensivulle lähettelin runoja ja piirrustuksia jo ala-aste ikäisenä. Osa päätyi julkaisuun asti ja siitä maksettiin pieni rahallinen korvaus.
Seuraava askel oli se, että aloin yläasteella tehdä nuortensivulle pieniä juttuja ystäväni kanssa. Haastateltavista otimme kuvat myös itse. Myöhemmin mulle tarjottiin vetovastuuta koko nuortensivusta, mutta se tuntui liian isolle vastuulle ja jättäydyin nuortensivun teosta kokonaan pois. Muistaakseni olin tuolloin lukion toisella.
McDonald'sin synttärityttönä vietin yhden kesän ja ensimmäinen lukiovuoden ajan kävin koulun ohella pitämässä lapsille synttäreitä.
Synttärityttönä olo väistyi kun rupesin ihan normaaliksi mäkkärin työntekijäksi. Eniten olin kassalla, mutta välillä pääsin myös keittiöön. Mäkkärin kirjoilla olin kaikkiaan yli viisi vuotta. Työ ei todellakaan ollut mitään helpoimmasta päästä. Asiakkaiden silmissä olit usein roskasakkia ja palkka oli todella paska. Mutta hyvällä porukalla töissä oli kuitenkin usein hauskaa.
Koska Salo ja Nokia olivat joskus number one juttu niin päädyin viettämään osan välivuodesta (jolla muuten olen edelleen) Nokian tehtaalle. Hermot mäkkärin isompiin pomoihin paloi siinä määrin täysin, että otin ja lähdin. Viihdyin Nokialla ihan älyttömän hyvin, koska pidin työtä helpoimpana ikinä. En tiedä, että miten siinä niin kävi, mutta koonnan lisäksi työskentelin myös vuorohuoltomiehenä. Vedin vuoroja jopa yksin ja korjasin testereitä ja ruuvipönttöjä. Ja kyllä, mulla oli jo silloin todella pitkät rakennekynnet! :D
Mäkkärin ja Noksulle siirtymisen välivaiheessa työskentelin myös puolisen vuotta Salon Onnelan narikassa. Mun piti vaan mennä auttamaan yhdeksi illaksi, mutta jäin sitten vähän pidemmäksikin aikaa.
Kun Noksulla alkoi asiat muuttua vähemmän ihmisystävälliseksi niin ahdistuin. Ekan kerran elämässäni itkin, että en halua mennä töihin. Koitin etsiä uutta työtä ja annoin koulupaikkani jollekin sellaiselle joka oikeasti sinne kouluun halusi. Noksulla ehdin olemaan reilut kaksi vuotta ja sitten keksin pakokeinoksi sieltä pääsyyn jotain todella näppärää: rupean yrittäjäksi.
Noksulla olon ohella kävin Bio Sculpturen kynsiteknikko koulutuksen. Tarkoituksena oli harjoitella kynsien tekoa Nokian ohella, mutta käytyäni keskellä yötä sairaalanmäessä itkemässä yhden hirveän esimiehen käytöstä niin päätin lähteä. Ensin vietin saamani sairasloman ja siltä palattuani kerroin irtisanovani itseni.
Olin 21 ja päätin onnistua.
Alkuni yrittäjänä ei todellakaan sujunut mitenkään ruusuisesti. Liike, jossa olin vuokratuolipaikalla osoittautui kamalaksi ja niinpä päätin laittaa oman liikkeen pystyyn. Läheiset olivat suht kauhuissaan, mutta itse en osannut onneksi olla. Ja niin aukesi Cecil, joka on työpaikkani edelleen.
Toinen työpaikka kauneudenalaan liittyen mulla on Helsingissä, Bio Sculpture Helsinki liikkeessä. Aloitin siellä viikoittaisen työskentelyn ripsien parissa vuoden 2015 kesän alussa ja olen osa liikkeen työtiimiä edelleen.♥
Ja sitten on tämä blogilapsonen, jota en vaan osaa ajatella työksi jotenkaan ollenkaan. Verottajan papereissa se kuitenkin oli virallisesti sivutyöni reilun vuoden portaalissa olon ajan ja nyt se on osa toiminimeäni. Mutta silti haluan ajatella, että tämä on harrastus, koska oman firman pyörittämisen vuoksi en pysty tekemään tätä blogia niin täysillä mitä haluaisin. Haaveilen kuitenkin siitä, että vuorokauteeni ilmestyisi enemmän tunteja ja pystyisin panostamaan blogiini enemmän. Ja eihän sitä tiedä, vaikka ne haaveet joskus muuttuisivat todeksi, siksi niitä haaveita onkin hyvä olla olemassa.♥
Kun aloin luonnostelemaan tätä postausta tajusin hyvin nopeasti, että olen ollut niin pitkissä työsuhteissa, etten ole ehtinyt olemaan seitsemän eri työnantajan palveluksessa. Halusin silti päästä muistelemaan työhistoriaani ja niinpä se olisi nyt kokonaisuudessaan tässä:
Salon Seudun Sanomien nuortensivulle lähettelin runoja ja piirrustuksia jo ala-aste ikäisenä. Osa päätyi julkaisuun asti ja siitä maksettiin pieni rahallinen korvaus.
Seuraava askel oli se, että aloin yläasteella tehdä nuortensivulle pieniä juttuja ystäväni kanssa. Haastateltavista otimme kuvat myös itse. Myöhemmin mulle tarjottiin vetovastuuta koko nuortensivusta, mutta se tuntui liian isolle vastuulle ja jättäydyin nuortensivun teosta kokonaan pois. Muistaakseni olin tuolloin lukion toisella.
McDonald'sin synttärityttönä vietin yhden kesän ja ensimmäinen lukiovuoden ajan kävin koulun ohella pitämässä lapsille synttäreitä.
Synttärityttönä olo väistyi kun rupesin ihan normaaliksi mäkkärin työntekijäksi. Eniten olin kassalla, mutta välillä pääsin myös keittiöön. Mäkkärin kirjoilla olin kaikkiaan yli viisi vuotta. Työ ei todellakaan ollut mitään helpoimmasta päästä. Asiakkaiden silmissä olit usein roskasakkia ja palkka oli todella paska. Mutta hyvällä porukalla töissä oli kuitenkin usein hauskaa.
Koska Salo ja Nokia olivat joskus number one juttu niin päädyin viettämään osan välivuodesta (jolla muuten olen edelleen) Nokian tehtaalle. Hermot mäkkärin isompiin pomoihin paloi siinä määrin täysin, että otin ja lähdin. Viihdyin Nokialla ihan älyttömän hyvin, koska pidin työtä helpoimpana ikinä. En tiedä, että miten siinä niin kävi, mutta koonnan lisäksi työskentelin myös vuorohuoltomiehenä. Vedin vuoroja jopa yksin ja korjasin testereitä ja ruuvipönttöjä. Ja kyllä, mulla oli jo silloin todella pitkät rakennekynnet! :D
Mäkkärin ja Noksulle siirtymisen välivaiheessa työskentelin myös puolisen vuotta Salon Onnelan narikassa. Mun piti vaan mennä auttamaan yhdeksi illaksi, mutta jäin sitten vähän pidemmäksikin aikaa.
Kun Noksulla alkoi asiat muuttua vähemmän ihmisystävälliseksi niin ahdistuin. Ekan kerran elämässäni itkin, että en halua mennä töihin. Koitin etsiä uutta työtä ja annoin koulupaikkani jollekin sellaiselle joka oikeasti sinne kouluun halusi. Noksulla ehdin olemaan reilut kaksi vuotta ja sitten keksin pakokeinoksi sieltä pääsyyn jotain todella näppärää: rupean yrittäjäksi.
Noksulla olon ohella kävin Bio Sculpturen kynsiteknikko koulutuksen. Tarkoituksena oli harjoitella kynsien tekoa Nokian ohella, mutta käytyäni keskellä yötä sairaalanmäessä itkemässä yhden hirveän esimiehen käytöstä niin päätin lähteä. Ensin vietin saamani sairasloman ja siltä palattuani kerroin irtisanovani itseni.
Olin 21 ja päätin onnistua.
Alkuni yrittäjänä ei todellakaan sujunut mitenkään ruusuisesti. Liike, jossa olin vuokratuolipaikalla osoittautui kamalaksi ja niinpä päätin laittaa oman liikkeen pystyyn. Läheiset olivat suht kauhuissaan, mutta itse en osannut onneksi olla. Ja niin aukesi Cecil, joka on työpaikkani edelleen.
Toinen työpaikka kauneudenalaan liittyen mulla on Helsingissä, Bio Sculpture Helsinki liikkeessä. Aloitin siellä viikoittaisen työskentelyn ripsien parissa vuoden 2015 kesän alussa ja olen osa liikkeen työtiimiä edelleen.♥
Ja sitten on tämä blogilapsonen, jota en vaan osaa ajatella työksi jotenkaan ollenkaan. Verottajan papereissa se kuitenkin oli virallisesti sivutyöni reilun vuoden portaalissa olon ajan ja nyt se on osa toiminimeäni. Mutta silti haluan ajatella, että tämä on harrastus, koska oman firman pyörittämisen vuoksi en pysty tekemään tätä blogia niin täysillä mitä haluaisin. Haaveilen kuitenkin siitä, että vuorokauteeni ilmestyisi enemmän tunteja ja pystyisin panostamaan blogiini enemmän. Ja eihän sitä tiedä, vaikka ne haaveet joskus muuttuisivat todeksi, siksi niitä haaveita onkin hyvä olla olemassa.♥
Tulipahan kirjoitettua oikein kunnon tarina, toivottavasti jaksoitte lukea loppuun asti.
Millaisia töitä teillä on ollut? Entä mikä olisi teidä unelmaduuni?
Leppoisaa sunnuntaita kaikille!♥
XX Reetta
Kuva: Mari Hietala / MARI H.
Itse olen ollut nykyisen kaupan alan keikkatyöni lisäksi yhden kesän ilmaisjakelulehtien jakajana. Lisäksi on ollut opiskeluihin liittyviä palkattomia työharjoitteluja, joita en laske "viralliseksi" työksi, vaikka ne olivat ihan oikeaa työtä.
ReplyDeleteSuorastaan kadehdin niitä, joilla on niin paljon työhistoriaa, että voivat listata ensimmäiset 5 työpaikkaa :/ Ikää on kohta 22, mutta silti tuntuu, että olen jotenkin jäljessä muita, kun en ole koskaan onnistunut saamaan työpaikkaa ennen nykyistä keikkatyötäni, jota olen nyt tehnyt noin kuukauden verran.
Työpaikan saamiseen on varmasti vaikuttanut se, että olet opiskellut.
DeleteEsimerkiksi itse olen käynyt vain lukion ja sen jälkeen siirtynyt työelämään. Sä oot keskittynyt opiskelemaan niin siksi mun mielestä ei sun kannattaisi ajatella että olet jotenkin muita jäljessä. Opiskelu on kuitenkin todella tärkeää! :)
Mielenkiintoinen postaus :) Tykkäsin ns onnellisesta lopusta, kiva että oot päässyt siihen missä oot nyt, mistä nautit ja missä oot hyvä!
ReplyDeleteHei kiitos, kiva kuulla että tykkäsit! <3
DeleteOli jotenkin mukava tehdä tällainen näin erilainen postaus, jossa on normaalia enemmän sisältöä ja sitä mua itseäni. :)