Syksy on tähän asti mennyt kuin siivillä ja tajusin vasta nyt, että postaus hulluista päivistä jäi ihan unholaan kun en sitä heti päässyt tekemään energiavajeen takia, jonka flunssa aiheutti.
Asia kuitenkin palasi mieleeni kun eilen illalla ihailin hyllyllä koreilevaa hullut päivät löytöä, jonka hankinnasta jo etukäteen postauksessani haaveilin.
Onneksi nyt ei enää näin pahoja unohduksia pääse sattumaan, koska olen sitten missä vaan voin aina jo jotain pientä aiheeseen liittyvää päivitellä Life Is Beautifulin facebook-sivuille.
Alkaa näköjään minustakin jokin mininörtti kuoriutumaan pikkuhiljaa. En olisi silloin maaliskuussa kun tätä blogia aloin kirjoittamaan uskonut, että saan koko blogia koskaan edes luotua. Mutta kun tarpeeksi kauan vääntää ja kääntää niin pakkohan siitä jotain valmista on tulla.
Nyt olen jäänyt koukkuun myös instagramiin! Sieltä minut löytää nimellä: reetta_e.
Usein tuntuu, että vuosi seisahtuu hetkeksi paikoilleen kun alkaa marraskuu. Kelloja on siirretty ja pimeys saa vallan niin kamalan aikaisin. Kynttilöitä kuluu paljon varsinkin tässä kuussa. Monet myös sanovat, että juuri marraskuu on sitä aikaa jolloin kaamosmasennus iskee jos on iskeäkseen.
Olen onneksi varautunut tähän seuraavanlaisella combolla, jonka hulluilta päiviltä hankin:
Salatut elämät on ollut lähes elämäni mittainen tv-sarja. Olen katsonut sitä alusta asti ja katson edelleen. Yhtäkään jaksoa en halua jättää välistä. Olenkin tullut siihen tulokseen, että sarja on niin huono ja överi, että juuri ne tekevät siitä niin hyvän! Ja tietenkin se, että koska olen katsonut aina, niin miksi ihmeessä lopettaisin nyt? Varsinkin kun on ilmoilla toivonkipinä, että Aki palaisi takaisin sarjaan.
Mainitsin hulluja päiviä edeltävässä postauksessa kaksi tärppiäni: Samujin villakangastakin ja Ted Bakerin clutchin. Paljastinkin jo, että clutch lähti keltaisessa pussissa haamuillen kanssani kotimatkalle.
Mutta miten kävi takin kanssa?
Myöhästyin aikasemmasta ratikasta ja olin naisten vaateosastolla torstaina vasta klo.8.09. Rekki oli tyhjä jo siinä kohtaa. Sitten yksi nainen toi siihen yhden takin takaisin ja nappasin sen salamana käteeni. Kysyin vielä myyjältä, että oliko takkien paikka tosiaan tässä rekissä ollutkin ja hän vastasi, että kyllä ja kädessäni oleva takki tuotiin siihen juuri takaisin. Kurkkasin takin kokolappua ja aikamoinen, tämä on takkini, fiilis iski kun huomasin koon olevan oikea.
Sovittelin takkia useaan otteeseen, tavallaan rakastin sitä, mutta sitten taas jokin ei vaan täsmännyt. Koska takin saaminen oli ollut noin uskomaton sattuma, halusin kuitenkin viedä sen stokkalta ulos kassan kautta ja miettiä rauhassa yön yli. Vein kuitenkin takin perjantaina takaisin, koska tulin siihen tulokseen, että sen hintaisen takin täytyy olla täydellinen. En ole päätöstäni jälkeenpäin katunut, mutta olen edelleen ilman sitä täydellisen tyylikästä villakangastakkia.
Tarvitsin kuitenkin jonkun lämpimämmän takin ja sen vuoksi siirsin katseeni täydelliseen lyhyeen toppatakkiin. Värin tulisi olla musta, toppatakin istuva ja sopivan ohut. Olen haaveillut Burberryn tyylisestä tikkitakista. Valitettavasti tämäkään sesonki ei tuonut silmiini etsimääni takkia. Olen kauan pärjännyt ilman tämän tyylistä välikausitakkia, mutta flunssan takia tunsin itseni niin viluiseksi etten kestänyt ajatusta kotimatkasta bussissa vuorettomassa parkassa.
Onneksi Stockmann oli täynnä takkeja hullunhalpaanhintaan tietenkin. Löysinkin rekiltä tyylikkään yksinkertaisen Selected Femmen mustan untuvatakin hintaan 49€. Mikä parasta, olen päivä päivältä tykästynyt takkiin enemmän ja enemmän. Eikä ole tarvinnut enää palella.
Koitan saada takista kuvaa mahdollisimman pian.
Hullut päivät - reissu oli taas kerran onnistunut. <3
Kaksi päivää ihanien ystävien seurassa ilman aikatauja on vaan niin luksusta. Ja jos yhdistää ystävät ja hullarit niin en jaksa uskoa, että siitä voisi seurata mitään huonoa.
Tässä vielä asukuvia:
Asia kuitenkin palasi mieleeni kun eilen illalla ihailin hyllyllä koreilevaa hullut päivät löytöä, jonka hankinnasta jo etukäteen postauksessani haaveilin.
Onneksi nyt ei enää näin pahoja unohduksia pääse sattumaan, koska olen sitten missä vaan voin aina jo jotain pientä aiheeseen liittyvää päivitellä Life Is Beautifulin facebook-sivuille.
Alkaa näköjään minustakin jokin mininörtti kuoriutumaan pikkuhiljaa. En olisi silloin maaliskuussa kun tätä blogia aloin kirjoittamaan uskonut, että saan koko blogia koskaan edes luotua. Mutta kun tarpeeksi kauan vääntää ja kääntää niin pakkohan siitä jotain valmista on tulla.
Nyt olen jäänyt koukkuun myös instagramiin! Sieltä minut löytää nimellä: reetta_e.
Usein tuntuu, että vuosi seisahtuu hetkeksi paikoilleen kun alkaa marraskuu. Kelloja on siirretty ja pimeys saa vallan niin kamalan aikaisin. Kynttilöitä kuluu paljon varsinkin tässä kuussa. Monet myös sanovat, että juuri marraskuu on sitä aikaa jolloin kaamosmasennus iskee jos on iskeäkseen.
Olen onneksi varautunut tähän seuraavanlaisella combolla, jonka hulluilta päiviltä hankin:
Salatut elämät on ollut lähes elämäni mittainen tv-sarja. Olen katsonut sitä alusta asti ja katson edelleen. Yhtäkään jaksoa en halua jättää välistä. Olenkin tullut siihen tulokseen, että sarja on niin huono ja överi, että juuri ne tekevät siitä niin hyvän! Ja tietenkin se, että koska olen katsonut aina, niin miksi ihmeessä lopettaisin nyt? Varsinkin kun on ilmoilla toivonkipinä, että Aki palaisi takaisin sarjaan.
Mainitsin hulluja päiviä edeltävässä postauksessa kaksi tärppiäni: Samujin villakangastakin ja Ted Bakerin clutchin. Paljastinkin jo, että clutch lähti keltaisessa pussissa haamuillen kanssani kotimatkalle.
Mutta miten kävi takin kanssa?
Myöhästyin aikasemmasta ratikasta ja olin naisten vaateosastolla torstaina vasta klo.8.09. Rekki oli tyhjä jo siinä kohtaa. Sitten yksi nainen toi siihen yhden takin takaisin ja nappasin sen salamana käteeni. Kysyin vielä myyjältä, että oliko takkien paikka tosiaan tässä rekissä ollutkin ja hän vastasi, että kyllä ja kädessäni oleva takki tuotiin siihen juuri takaisin. Kurkkasin takin kokolappua ja aikamoinen, tämä on takkini, fiilis iski kun huomasin koon olevan oikea.
Sovittelin takkia useaan otteeseen, tavallaan rakastin sitä, mutta sitten taas jokin ei vaan täsmännyt. Koska takin saaminen oli ollut noin uskomaton sattuma, halusin kuitenkin viedä sen stokkalta ulos kassan kautta ja miettiä rauhassa yön yli. Vein kuitenkin takin perjantaina takaisin, koska tulin siihen tulokseen, että sen hintaisen takin täytyy olla täydellinen. En ole päätöstäni jälkeenpäin katunut, mutta olen edelleen ilman sitä täydellisen tyylikästä villakangastakkia.
Tarvitsin kuitenkin jonkun lämpimämmän takin ja sen vuoksi siirsin katseeni täydelliseen lyhyeen toppatakkiin. Värin tulisi olla musta, toppatakin istuva ja sopivan ohut. Olen haaveillut Burberryn tyylisestä tikkitakista. Valitettavasti tämäkään sesonki ei tuonut silmiini etsimääni takkia. Olen kauan pärjännyt ilman tämän tyylistä välikausitakkia, mutta flunssan takia tunsin itseni niin viluiseksi etten kestänyt ajatusta kotimatkasta bussissa vuorettomassa parkassa.
Onneksi Stockmann oli täynnä takkeja hullunhalpaanhintaan tietenkin. Löysinkin rekiltä tyylikkään yksinkertaisen Selected Femmen mustan untuvatakin hintaan 49€. Mikä parasta, olen päivä päivältä tykästynyt takkiin enemmän ja enemmän. Eikä ole tarvinnut enää palella.
Koitan saada takista kuvaa mahdollisimman pian.
Hullut päivät - reissu oli taas kerran onnistunut. <3
Kaksi päivää ihanien ystävien seurassa ilman aikatauja on vaan niin luksusta. Ja jos yhdistää ystävät ja hullarit niin en jaksa uskoa, että siitä voisi seurata mitään huonoa.
Tässä vielä asukuvia:
Huivi, Mulberry / Takki, Mango / Kauluspaita H&M
Laukku, Mulberry / Kangaskassi, Marc by Marc Jacobs
Housut, COS / Kengät, Vagabond / Nahkahanskat, FilippaK
Keltaiset kassit, Stockmann! :D
No comments:
Post a Comment